Anna on koodauksen käsityöläinen

”Jos haluaa oppia IT-alalla hyväksi, tätä työtä pitää vain tehdä, tehdä ja tehdä”, Anna aloittaa. Sama toistuu keskustelussa moneen otteeseen: Annan vahva näkemys siitä, että työ tekijänsä opettaa. Ja siitä, että devaajan on kriittisen tärkeää ymmärtää, mitä asiakas oikeasti tarvitsee, eikä vain koodata speksin mukaan – myös juniorina. Miten muuten voisi tietää työpäivän jälkeen tehneensä jotain, jolla on merkitystä? 

Elämänkokemusta kerännyt IT-junnu 

Anna lähti IT-alalle, kun äitiyslomalla oli aikaa suorittaa tradenomitutkinto ja opetella siinä samalla koodaamaan. Sitä ennen hän oli tutustunut niin vientiliiketoimintaan, matkailualaan kuin mansikanpoimintaankin.  

”Monet naiset vieroksuvat IT-alaa, kun heille on syntynyt kuvitelma, että pärjätäkseen pitäisi osata purkaa tietokoneita ja konfiguroida kaikkea mahdollista”, Anna kertoo. Opiskelun ja käytännön tekemisen myötä Annalle on kuitenkin käynyt selväksi, että vaikka ei olisikaan lapsuudesta alkanutta pitkää harrastustaustaa, alalla on täysin mahdollista pärjätä. Opintojen aikana unelmatyöksi täsmentyi nimenomaan sovelluskehitys, mutta rohkeus ei riittänyt suoraan devaushommiin.  

Opiskeluaikana Anna työskenteli testauksen parissa. Testaajan rooli ohjelmistotuotetiimissä kasvatti uskoa vaatimusmäärittelyn ja liiketoiminnan ymmärtämisen tärkeyteen, mutta manuaalinen testaus ei tarjonnut analyyttiselle mielelle riittävää haastetta. Robot Frameworkin kaltaisten automaattitestaustyökalujen avulla Anna löysi tavan kehittää testaajan työn vaikuttavuutta, mutta testaajan vaikutusmahdollisuus koko kehitysputkeen tuntui silti liian suppealta. Ura varsinaisen koodaamisen parissa tuntui koko ajan selkeältä tavoitteelta. 

Anna siirtyi Devisioonalle juniorikehittäjäksi syyskuussa 2021. Hän ryhtyi ensi työkseen toteuttamaan alkutuotannon alan ohjauksen liiketoimintasovellusta. ”On mahtavaa tulla aamulla töihin, kun tietää että joka päivä kasvaa ammatissaan ja voi tehdä työtä, joka oikeasti vaikuttaa asiakkaan elämään”, Anna jatkaa. Testauksen tuoma perspektiivi näkyy jo juniorikehittäjän työssä, vähintäänkin kykynä tarkastella asiakkaan liiketoimintatarvetta muutenkin kuin koodin näkökulmasta. 

Itsenäisyyteen on pitkä tie 

IT-ala ja sovelluskehitys sen pienenä osa-alueenakin on valtava kokonaisuus. ”Juniorin on tärkeää löytää jokin tontti, josta aloittaa kunnolla”, Anna muistuttaa. Aloittaako bäkkäriohjelmoinnista, sukeltaako fronttiin, keskittyäkö tietoturvaan? ”Haluaisin kasvaa hyväksi ensin jossain”, hän huokaisee.  

Tiimikaverit ovat kasvun ja kehittymisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä. ”Koko ajan pitäisi päästä eteenpäin itsenäisyydessä, ja avun pyytäminen tuntuu joskus hankalalta. Todella tärkeää se kuitenkin on, ja avuliaat työkaverit ovat kuin kunnon kellukkeet, jotka pitävät minut pinnalla.” Tuntuva työssä edistymisen mittari Annalle onkin asteittainen itsenäistyminen: joka päivä tuntuu siltä, että pärjää vähän kerrassaan paremmin itsekseen. 

Annalla on myös painokas mielipide siitä, miten uusien tekijöiden osaamista on tuettava. ”Junnu tarvitsee demoprojektin mallin, ei niinkään yksityiskohtaisia analyyseja eri teknologioiden osaamisesta”, Anna muistuttaa. Hän on tietenkin oikeassa – Devisioonassakin wikeihin ja muihin dokumentteihin tiivistetty osaaminen helposti olettaa, että etsijä haluaa nimenomaan täsmällistä vastausta yhteen kysymykseen, ja että vastauksen suhde muuhun universumiin on päivänselvä. Siirtymä täysin junnuvalmiiksi työyhteisöksi on meilläkin siis selvästi kesken, mutta Annan kaltaiset aktiiviset palautteenantajat vievät meitä eteenpäin. 

Haluatko Annan työkaveriksi, joko junnuna tai hieman kokeneempana? Tutustu avoimiin työpaikkoihimme!