Pilvipelko on vain harvoin perusteltua

Ehkä näkyvin viimeaikainen pilven hylkäämisen puolestapuhuja on ollut David Heinemeier Hansson, Rails -alustasta ja mm. Basecamp-sovelluksesta tunnettu yrittäjä, joka julisti näkyvällä blogipostauksella, kuinka heille pilvestä poistuminen tarkoitti merkittävää IT-kustannusten pudotusta sekä ketteryyden lisääntymistä.

Tarinoita on kuitenkin ollut muitakin. Joidenkin väitteiden mukaan jopa Amazonin verkkokaupan kannattavuusongelmat johtuvat heidän IT-infransa kustannuksista: kauppaliiketoiminta maksaa digitaalisesta alustastaan niin kovia hosting-kustannuksia AWS-liiketoiminnalle, että tavaran myynnistä ei juuri jää katetta. Tarina jatkuu tietenkin niin, että samaan aikaan AWS-divisioona tahkoaa rahaa myymällä halpaa rautaa kalliilla (eräiden analyysien mukaan verkkoliikenteen osalta jopa 80-kertaiseen hintaan kuluihin nähden).

Paikallinen raakakapasiteetti on hurjan halpaa

On anekdooteista mitä mieltä tahansa, kustannuslaskelmissa on kiistatta totuuden siemen. Sama määrä kapasiteettia on halvempaa, kun sen ostaa omaksi – tai edes käyttää pilven sijasta jotain paikallista konesalitarjoajaa. Esimerkiksi tätä kirjoitettaessa (vappuna 2023) saksalaisen Hetznerin Suomen-salista saa 64 gigan muistilla ja 1,5 teratavun SSD-levyllä varustetun kuusiytimisen palvelimen reilulla 50 eurolla kuussa. Vaikka Azuren hintalaskuria vääntelisi miten, vastaavan virtuaalikoneen hinta muodostuu helposti jopa viisinkertaiseksi, eivätkä AWS- ja Google-pilvet poikkea tästä.

Kustannustehokkuuden voi vielä maksimoida investoimalla itse. Jos ostat rautaa aivan omaksi ja käytät sen loppuun – et suinkaan kolmen vuoden leasing-loppuun, vaan Oikeasti Loppuun, esimerkiksi 8 vuotta – saat siitä irti myös mielettömän määrän huomattavan halpaa tehoa. Ihan kuin autoillessa: Kustannustehokkainta on aina käyttää vanhaa, jos vain kykenet sietämään epävarmuutta ja huolenpitoon liittyvää vaivaa. Tällöin kustannukset painuvat vielä paljon alle paikallisten palveluntarjoajien.

Selvää toki on, että tässä vertailussa ovat kaksi hyvin erilaista tuotetta. Vaikka pilvestä ostaisi raa’an virtuaalikoneenkin, sen tietoturva- ja resilienssiarkkitehtuuri on erilainen: kaikki on monennettu, ja koneen tilaaja voi kohtuullisen varmaksi luottaa siihen, että palvelu pysyy saatavilla melkoisten myllerrystenkin läpi. Huolet palvelinkeskuksen tulipalojen kaltaisista paikallisista ongelmista voi käytännössä unohtaa, ja sertifioituja varmuuskopiointimalleja löytyy joka sormelle.

Toisaalta on hyvä myös laskea raaoilla numeroilla. Vaikka pilven huolettomuudelle antaisi vaikka miten paljon arvoa, ei suurta hintaeroa voi jättää huomioimatta laskelmissa, jos koneita on oikeasti iso määrä. Esimerkiksi tuhannella edellisen esimerkin kaltaisella koneella hintaero olisi helposti parisataa tonnia – siis kuukaudessa. Sillä hinnalla palkkaa jo melkoisen tiimin huolehtimaan vaikka omasta konesalista.

… mutta käytännössä se on yleensä hyvin kallista

Edellisen kappaleen esimerkit osoittavat samalla myös, miksi Heinemeier Hanssonin kaltainen SaaS-yrittäjä voi pyrkiä pois pilvestä, mutta se ei silti kannata muille. Jos päätuote toimii homogeenisellä ajoalustalla, kasvaa tasaisesti, ja riittävän iso työllistääkseen oman pätevän IT-henkilökunnan, paikallisessa kapasiteetissa voi olla taloudellista järkeä.

Suurimmalle osalle muista – varsinkin muille kuin teknologiayrityksille – haasteeksi muodostuu kuitenkin se, että tarvittava kapasiteetti on lopulta aika monimuotoista. Jossain ajetaan Javaa, toisaalla .NETiä, kolmas palvelu taas pörrää Nodella. Osa pannuista ajaa Linuxia, osa taas joitain Windows Servereitä. Jotkut ovat muistiahneita, toiset kaipaavat tehokkaita prosessoreita, kolmas koneryväs taas tarvitsee ehdottomasti SSD-levyjä ja paljon. Perusraudan päällä ajellaan mitä erilaisimpia työkuormia: jossain hyrrää SQL Server, jossain Redis, kolmannessa vielä Exchangekin.

Mitä monimutkaisemmaksi oma ympäristökonfiguraatio käy ja mitä enemmän siellä on liikkuvia osia, sitä suuremmaksi hallinnan kulut kasvavat. Lisähaastetta oman laitepaletin hankintaan tuottavat muuttuvat tarpeet. SAPin uusi raportointipäivitys ei välttämättä enää mahdu parin vuoden takaiselle raudalle, uusi koneoppimismalli vaatisi GPU-kortein varusteltuja palvelimia, ja levy-yksikkökin jäi jo jälkeen kasvun tarpeista. Pitkän elinkaaren takaaminen vaatii ennakkosuunnittelua, johon valtaosan IT-osastoista on yksinkertaisesti mahdotonta pystyä.

Pilven kustannustehokkuus tulee liiketoimintahyödyistä

Oikea tapa mitata pilven kustannustasoa ei tietenkään ole verrata sitä korvaaviin rautakustannuksiin. Pilvessä kyse on fundamentaalisesta hallintamallin muutoksesta: Yhä isompi osa IT-infrastruktuurista hankitaan palveluna, jossa skaalautuvuus, tietoturvasertifioinnit, varmuuskopioinnit, geohajautus, joustava verkotus, valvonta, DevOps-toiminnallisuus jne. oletetaan pakettiin kuuluvaksi. Oikein toteutettu pilviarkkitehtuuri lisää IT:n ketteryyttä ja helpottaa liiketoiminnan muutokseen vastaamista.

Tämä ei tarkoita sitä, että pilveen pitäisi suhtautua sokeasti jonain ylimaallisena siunauksena. Pilvikriitikoiden laskelmat ovat totta siinä mielessä, että raakana kapasiteettina ajatellen pilvi on kallista. Jos omassa liiketoiminnassa on jokin elementti, jonka pyörittäminen muualla kuin pilvessä on kannattavampaa, niin tokihan sitä kannattaa harkita. Esimerkki tästä voisi olla laskentafarmi – raakaa kapasiteettia, joka ei välttämättä edes vanhetessaan olennaisesti haittaa toimintaa.

Koko IT-maailman innovaatiotyön fokus on kuitenkin pilvipalveluissa, ja tätä vastaan on vaikea taistella. Se, mikä tuntui järkevältä ohjelmoida suoraan virtuaalikoneen päälle vuosikymmen takaperin, on nykyisin usein työmäärällisesti järkevämpää tehdä serverless-malleilla – joita ei tietenkään saa kuin pilvestä. Jos yrityksesi on raportoitava ympäristöpäästöjään, pilven kanssa on vaikea kilpailla; omaa palvelinfarmia on lähes mahdotonta tehdä yhtä energia- ja vesitehokkaaksi kuin mitä suuret datakeskukset ovat. Esimerkkejä löytyy, ja kaikissa niissä innovaatio on pilvipalveluiden puolella.

Kokonaisvaltainen puntarointi päätyy yleensä pilvipositiivisuuteen

Organisaatioiden pilvipaosta kyselevät usein eniten ne, jotka eivät ole pilveä vielä käyttöön ottaneetkaan, tai ainakin käyttöönotto on pahasti vaiheessa. ”Voisiko olla niin, ettei sinne pilveen tarvitsisi siirtyäkään?” Heidän näkökulmastaan kyse on myös vahvistusvinoumasta: omassa ympäristössä IT-infra on ollut väkisin yksinkertaisempaa, sillä monipuolisen infrastruktuurin luominen on osoittautunut liian vaikeaksi tai kalliiksi. Haasteeksi tulee ymmärtää se, mitä IT:n vapauttaminen paikallisen konesalin rajoitteista mahdollistaisi liiketoiminnalle.

Mitä lähempänä kapasiteettipalvelua IT:si on, sitä kustannustehokkaammaksi oma rauta tulee. Mitä isompi osa IT-toiminnastasi on monitahoista innovointia ja teknologisen kehityksen hyödyntämistä, sitä enemmän pilven hyötyjä saadaan vapautettua. Yksi käytännössä tärkeä argumentti on myös osaamisen saatavuus. Keskeiset innovaatiot – paljon puhuttavat kielitekoälyt mukaan lukien – ovat enimmäkseen pilvipuolen juttuja. Tekijöiden houkuttelu paikalliseen ympäristöön vaatii luovuutta ja hyvää näkemystä.

Kun luet pilvipaon evankelistojen blogikirjoituksia, kannattaa muistaa, että tyypillisesti he puhuvat IT-ympäristöistä, jotka ovat villisti erilaisia tyypilliseen suomalaiseen yritykseen nähden. Hyvä nyrkkisääntö on se, että pienellä markkinalla ei kannata haaskata omia resursseja perusteknologian innovointiin. Pilvikielteinen vaihtoehto pitäisi pystyä perustelemaan erityisen huolellisesti.

Haluatko jutella organisaatiosi pilvistrategiasta tai ottaa Azurea tehokkaasti käyttöön? Ota yhteyttä!